Sivut

torstai 8. tammikuuta 2009

Onnea uusi uljas Seinäjoki!

Tässä kaiken hässäkän keskellä on päässyt unohtumaan, että mehän asumme nykyään paljon suuremmassa kaupungissa kuin viime vuonna. Vuodenvaihteesta ovat Ylistaro ja Nurmo olleet osa Seinäjokea. Tervetuloa, käykää peremmälle ja olkaa kuin kotonanne!

Tein hauskan huomion, että minulla on henkilökohtainen suhde kaikkiin Seinäjokeen liittyneisiin kuntiin. Ensinnäkin Peräseinäjoki, joka neljä vuotta sitten luopui etuliitteestään. Se osa kaupunkia on tullut tutuksi jo pienenä tyttönä, kun kuljin siellä mummolassa ja hevostallilla. Läheinen tuo Etelä-Seinäjoki on edelleen, perinne jatkuu ja Siirinkin mummola on siellä. Toiselta puolelta tosin, sillä isänsä on sieltä kotoisin. Ylistarossa taasen ovat sukujuuret minun toiselta puolelta. Möllintie, asemanseutu ja Pampunmäki ovat tuttuakin tutumpia ja sekä komias kirkos että Taros (paikallinen ravintola) on tullut käytyä useaan kertaan. Nurmoo on tuttavuuksista uusin. Pari vuotta kunnan palveluksesta kuitenkin avasi silmäni ja minustakin tuli ajatuksiltani melkein nurmolainen.

Jo siis pelkästään henkilökohtaisista syistä voisin todeta, että Seinäjoki alkaa olla aikalailla kasassa nyt. Muut ympäröivät kunnat kun ovat jokseenkin vieraampia. Tosin aloitamme vauvauinnin nyt Ilmajoella, (huono arpaonni Seinäjoella) eli jonkinlainen side muodostuu myös sinne. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ilmajokiset eivät kovin mielellään liity mihinkään. Ja minun puolestani saavat pelata pesäpalloa ja painia ihan rauhassa, Seinäjoen(kaan) ei tarvitse paisua loputtomasti. Nyt on pidettävä huolta, että homma toimii nykyisellä kokoonpanolla. Se ei olekaan mikä pikku juttu se.

Ei kommentteja: