Sivut

tiistai 19. toukokuuta 2009

Lapsia vai tyttöjä ja poikia?

Tyttö vai poika?

Useimmat teistä kyllä taisivat tunnistaa, että meidän Siirihän se siinä. Tuntematta tunnistaminen olisi varmasti vaikeampaa, mutta onko sillä väliäkään, kumpi kuvassa yrittää kovasti tavoitella kameraa, tyttö vai poika? Lapsihan siinä on, sen huomaavat kaikki. Viime aikoina on mediassa(kin) käyty paljon keskustelua lasten sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Meidän Perhe-lehti kirjoitti keväällä vanhemmista ja Ruusta, jonka sukupuolta vanhemmat eivät ole paljastaneet. Myös toukokuun Imagessa kerrottiin perheestä, joka kasvatti lastaan sukupuolisuutta korostamatta. Vasta-argumenttejakin on julkaistu, ainakin Hesarissa haastateltiin kasvatusalan ammattilaisia, joiden mielestä lasten sukupuolta ei tulisi piilottaa.

Ymmärrän molemmat puolet. Sukupuolineutraalisti lapsensa kavattavat haluavat, että lapseen suhtaudutaan lapsena ja yksilönä, ei tyttönä tai poikana. Tottakai, täysin ymmärrettävää. Vaikka tasa-arvoistumme koko ajan, kohdellaan niin naisia ja miehiä kuin jo pieniä tyttöjä ja poikia edelleen eri tavoin, mikä on väärin. Vältän itsekin viimeiseen asti pukemasta Siiriä vaaleanpunaiseen ja röyhelöön. Tämä toki saattaa johtua siitä, että en itsekään näistä pidä. Tai siitä, että yritän tehdä hankintoja Siirille siten, että niitä voisi mahdollisesti käyttää myös toisilla lapsilla (ehkä omillakin), vaikka ne olisivatkin poikia. Osa kamppailustani käydään kuitenkin myös siksi, että en halua luokitella lastani liikaa. Kutsun häntä kyllä välillä prinsessaksi ja puen hameeseenkin, mutta yhtälailla syötän häntä pääkalloruokalapussaan ja hankin jalkapallon hänen niin halutessa. Huomasin kuitenkin myös hieman närkästyväni, kun junassa eräs kanssamatkustaja kutsui Siiriä pikkuherraksi. Siis neitihän hän on! Yllään neidillä oli farkut ja violetti huppari, joita voisin pitää pojallakin, eli aivan ymmärrettävä väärinkäsitys. Mistäs muusta tuon ikäisiä tunnistetaan, kuin vaatteista.

Olen sitä mieltä, että lapsen identiteetin kehittymisen kannalta jossain vaiheessa on tärkeää, että lapsi tunnistaa olevansa jompaa kumpaa sukupuolta. Se, missä vaiheessa, onkin sitten vaikeammin määriteltävissä. Aivan siinä määrin, missä jako nykyään poikien ja tyttöjen välille tehdään, en kuitenkaan haluaisi sen tapahtuvan. Lapsen sukupuolen voi mielestäni tiedostaa ja kertoa, mutta ei sitä tarvitse sen kummemmin korostaa. Ehkä tähän tilaan päästäksemme tarvitsemmekin sen toisen ääripään, joka pistää nykyiset käytänteet ihan päälaelleen. Suunta on jokatapauksessa oikea. Pääasia on, että lapset saavat olla lapsia, pukeutuen sitten pinkkiin tai ruskeaan, leikkien sitten autoilla tai nukeilla.

2 kommenttia:

Kirsi H. kirjoitti...

Mä en kans ihan jaksa ymmärtää sitä sukupuolineutraalijuttua, jos se viedään niin pitkälle ettei kerrota edes kenellekään onko vauva tyttö vai poika. Voi kai sen lapsen kasvattaa fiksuksi ei-sovinistiksi/himofemakoksi/prinsessaksi/rekkamieheksi tms. vaikka kaikki tietäisivät, että kyseessä on tyttö. Tai poika. Ei sen tarvitse niin överiksi mennä.

Sen toki toivoisin muuttuvan, ettei koululaitos kohtelisi tyttöjä ja poikia niin erilailla. Nyt tyttöjä kannustetaan hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen, poikien meneväisyyttä kehutaan. Se on hölmöä ja varmasti tuottaa stressaavia ja syömishäiriöisiä ylisuorittajatyttöjä jne.

Henna Rantasaari kirjoitti...

Joo, nuo koulut on munkin mielestä iso osa tätä ongelmaa ja tiedän, että tulen taistelemaan tämän asian kanssa tulevaisuudessa töihin palatessani. Jotenkin sitä vaan niin helposti itsekin sortuu ajattelemaan tietyllä tavalla ja tekee sen jaon siihen väliin, vaikkei oikeasti pitäisi. Mikä juttu sekin on, että jotta olisi rauhallista, pitää istumajäärjestys tehdä niin, että tytöt ja pojat on vieretysten ja perätysten? Eikö saman asian aja, jos on rauhallisempi ja vilkkaampi oppilas, olkoon sitten kumpia vaan. Ja tämä on vain yksi monista, jopa minun, tuoreen opettajan päähän pinttyneistä jutuista. Tekemistä siis riittää...