Välillä sitä miettii, mihin soppaan on lusikkansa pistänyt. Kun päivittäin saa lukea, kuinka sekin poliitikko on tehnyt sitä ja tuo toinen taas tätä, alkaa väkisinkin miettiä, ovatko kaikki politikot tosiaan niin läpeensä pilalle menneitä? Ennen rehelliset ja ansioituneet ihmiset (joita on äänestetty) ovat kuin salamaniskusta muuttuneet saadessaan vaaleissa suosiota? Sopan hämmentämisen lopettaminen alkaa tuntua jo ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, mikäli perustaa tietonsa täysin tiedotusvälineiden antamaan kuvaan. Koska enhän minä ole sellainen! Kun uskoa ihmiseen vielä kuitenkin riittää ja omakin kokemus puhuu toista, alkaa mietityttämään, kenellä tässä on agenda ja mikä se on?
Äänestysikärajojen laskeminen ei auta, mikäli samaan aikaan politiikassa mukana olevat ihmiset leimataan kaikki vain turhantärkeiksi oman edun tavoittelijoiksi. Nuoria on hyvin vaikea houkutella enää mukaan politiikkaan ja sitä kautta päätöksentekoon niiden täydellisen ryvettämisen jälkeen. Politiikka ja sen harjoittaminen on kuitenkin oleellinen osa demokratiaa, jossa kansalaiset valitsevat päättäjät joukostaan, ja jota Suomessakin noudataan. Tätä varten on luotu järjestelmä, jossa samoin ajattelevat ihmiset ovat järjestäytyneet suuremmiksi joukoiksi, puolueiksi. Näin helpotetaaan kansalaisten valintaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja järkevältä. Puoluepolitiikasta on kuitenkin luotu peikko, jota tulee väistellä viimeiseen asti.
Fakta kuitenkin on, että halutessasi vaikuttaa johonkin vähän suurempaankin kokonaisuuteen, sinun tulee lähes poikkeuksetta tehdä se jonkun puolueen ja sen edustajien kautta saadaksesi asiaa eteenpäin. Kunnallisella tasolla kansanliikkeet ja pienemmätkin ei-poliittiset ryhmittymät voivat tulla huomioiduiksi, mutta eivät enää valtakunnan tasolla.
Eikä oikeasti voi mennä ihan niin, että ollessasi mukana politiikassa et voi elää normaalia elämää. Ylilyönnit ovat erikseen, mutta liian pieniin asioihin takertuminen tuntuu jo hurskastelulta. Esimerkiksi valtuutetun itsensä jäävääminen Seinäjoen valtuustossa päätettäessä Käyttöauton tonttipaikoista, koska oli asioinut kyseisessä liikkeessä useasti, ylitti mielestäni tuon rajan. Ymmärrän, että taustalla oli halu välttää ylimääräisiä syytöksiä. Liiallinen varovaisuuskin kuitenkin herättää epäilyjä, onko taustalla oikeasti jotain suurempaa. Eiköhän pian sovita, että me seinäjokelaiset olemme jäävejä päättämään Seinäjoen asioista, kun asumme täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti