Sivut

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Rakas, rakkaampi, oma kotiseutu

Kolumni Eparissa 21.3.2012

Pääsin sunnuntaina kuuntelemaan aluehistorian asiantuntija Sulevi Riukulehtoa, joka puhui otsikolla Voiko kunta kuolla? Johtopäätöksenä oli, että kunta voi kyllä hallinnollisesti kuolla ja monta kuntaa on haudattukin, mutta kotiseutua ei tapa mikään. Oli mielenkiintoista kuulla esimerkiksi 60- ja 70-luvulla toteutuneista kuntaliitoksista, joissa Pohjanmaan rannikon pieniä kuntia liitettiin Vaasaan. Eivätkä asukkaat vieläkään ole vaasalaisia, vaikka aikaa on kulunut muutama vuosikymmen. Ei siis ole ihme, että meilläkin asuu kaupungissa vielä peräseinäjokisia, ylistarolaisia ja nurmolaisia.

Onko se sitten ongelma, että näin on? Mielestäni ei. Kuten historiantutkimuksissakin on selvinnyt, ei kotiseutu ja siihen liittyvä identiteetti katoa minnekään, eikä sen tarvitsekaan. On vain rikkaus, että meillä asuu saman kaupungin sisällä erilaisia kaupunkilaisia. Haasteita se toki tuo, kun pitäisi löytää se yhteinen hyvä kaikille. Käytännön kysymykset ovat kuitenkin aina ratkaistavissa. Ne ovat päätöksiä, joissa kaikkia tulee kuulla. Kaikkien uudistuksien keskellä tulee muistaa, että lähidemokratia ei saa hävitä. Uudistusten siivellä meillä onkin hyvät mahdollisuudet kehittää myös erilaisia osallistumisen keinoja. Emme saa jumiutua vanhoihin ajattelumalleihin, vaan on kokeiltava rohkeasti uutta.

Kotiseuturakkautta, mutta myös vihaa ja tuskastumista. Niin kuin Jukka Poika laulaa uudella levyllään "Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo. ?Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä. ?Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään." Jukka Poika kiteyttää hyvin monen nuoren ajatuksia omasta kotiseudustaan. Ja varmasti myös monen vähän vanhemman. Kuolleita kyliä emme halua. Se, onko kuntauudistus se keino, jolla kuolevat kylät ja kunnat herätetään henkiin, jää nähtäväksi. Itse ajattelen, että voi jopa olla. On ihan sama, missä hallinnolliset kunnan rajat kulkevat, kunhan palvelut pelaavat. Pieni kunta, jossa asuu koko ajan vanhenevaa väkeä, eikä uusia tulijoita ole, ei kestä kauaa katkeamatta. Jos liitosten pelätään kadottavan palvelut, niin ei niitä ainakaan kuolevan kunnan varoilla säilytetä. Uusi kunnanjohtaja kymmenen minuutin välein ei vain toimi. Rahat tulee käyttää kuntalaisten palveluihin, ei byrokratian pyörittämiseen.

Ei kommentteja: