Sivut

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12. luukku: Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

en ole kirjoittanut sinulle moneen vuoteen. Uskonpuutetta? Ehkä. Kiireitä? Ihan varmasti. Yltäkylläisyyttä? Sitäkin.

Me aikuiset emme aina usko sinuun. Ehkä haluaisimmekin, mutta järki kieltää. Mutta minä ainakin haluaisin, että olisi joku, joka toteuttaisi toiveeni ja toisi ne vielä nätisti paketoituna kotiin, ainakin yhtenä päivänä vuodessa. Uskommehan moniin muihinkin, vielä päättömämpiin juttuihin. Tai olemme uskomatta ihan itsestäänselviä asioita.

Koitankin nyt onneani. Kuuletko ja kuunteletko?

Toiveeni on hyvin yksinkertainen ja liittyy juurikin uskomiseen, tai ehkä enemmänkin tosiasioiden tunnustamiseen, tai sen yhden tietyn tosiasian. Se on kuitenkin monelle sinun olemassaolon lisäksi yksi niistä asioista, joihin on vaikea uskoa. Meillä on paljon tutkimustuloksia siitä, että se on todellista ja tapahtuu parhaillaan, mutta silti epäilijöitä löytyy. Me olemme sen itse aiheuttaneet, mutta sitäkään eivät kaikki ole valmiita myöntämään.

Viisaana miehenä arvasitkin jo varmaan, mistä puhun. Eikö olekin hullua, että siihen ei uskota? Ilmastonmuutos on todellista ja tapahtuu parhaillaan. Se ei katoa sillä, että tammikuussa on kolmekymmentä astetta pakkasta. Eiväthän pakkaset sieltä Korvatunturilta kokonaan katoa (toivottavasti!), kyse on keskilämpötilan noususta. Tällä hetkellä taistellaan vielä sen puolesta, että nousu pysyisi alle kahdessa asteessa, mutta tuo tavoite on koko ajan luisumassa käsistämme.

Tähän mennessä sovitut vähennykset eivät yksinkertaisesti riitä. Aikaa ei ole hukattavaksi ja reippaista päästövähennyksistä pitäisi päättää heti eikä kohta. Maailmanpankkikin varoittaa, että nykymenolla edessä on neljän asteen lämpeneminen, joka tarkoittaisi maapallon muuttumista ihan toisenlaiseksi kuin planeetta, jolla tällä hetkellä elämme.

Mitä siis toivon? Toivon, että ilmastonmuutoksen olemassaolo tunnustetaan ja sen torjuminen otetaan vakavasti. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ongelmat, kuten esimerkiksi ilmastopakolaiset, sään ääri-ilmiöt, kuivuus ja nälänhätä, koskettavat meitä kaikkia.

Tiedän, että tämän toiveen toteuttaminen on sinullekin haastavaa. Auttaisiko joulumieli tässä tehtävässä kuitenkin vähän? Ja olethan sinä nyt tunnettu ja arvostettu henkilö, toivottu vieras lähes joka kodissa. Ja vetoan myös heihin, joille sinun olemassaolosi on vaikeaa hyväksyä. Olkaa rauhassa uskomatta joulupukkiin, mutta uskokaa ilmastonmuutokseen.

Rauhaisaa joulunaikaa toivotellen, Henna. 

Kolumni Eparissa 12.12.2012

Ei kommentteja: