Sivut

tiistai 14. toukokuuta 2013

Politiikan oppitunti, osa satajotain

Nuon vaan tein sen (taas), vastasin toimittajan puheluun kesken perheenäititouhujen. Mietin hetken vastaustani (ääneen) ja sain epäröivän leiman. Merkitty nainen!

Viittaan siis Ilkassa ja Pohjalaisessa tänään julkaistuun juttuun, jossa kysyttiin mielipidettäni sote-ratkaisuun. Vastasin mielestäni ihan asiallisesti ja asiaakin. Kerroin, että Vihreillä on oma malli, joka on hyvä. Toinen haastateltava, varapuheenjohtaja Outi tunnusti rehellisesti, että ei ole kartalla tilanteesta. Kunnioitettavaa! Joskus vaan on tilanteita, että muu elämä menee edelle, jopa politiikasta. 

Toimittajan mukaan on sääli, että piirin kärkivihreät ovat näin tietämättömiä asiasta. Minun mielestä säälittävää on koko soten tilanne. Puolueiden kilpalaulantaa ja vakuutteluja oman mallin puolesta. Mihin unohtui asiakas?

Sääli on myös tapa, jolla näitä asioista hoidetaan. Onko oikeasti niin, että jos vähänkin epäröit sanoja asettaessasi, olet automaattisesti pihalla? 'Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön' on mottoni, mutta ei enää niin monen muun. Aika harva haluaa tulla julkisesti nolatuksi. Sitä tämä yhteiden asioiden hoito tuntuu valitettavasti kuitenkin olevan. Mitä sitten, kun halukkaat hommiin loppuvat?




Ei kommentteja: